väsyttää, ahistaa, ärsyttää ja on ikävä...

Väsyttää koska en oon nukkunu kunnolla, ahistaa koska koulu ja eräät nimeltämaintsemattomat ihmiset, ärsyttää ne samat nimeltämainitsemattomat henkilöt jotka taas vaihteeksi yrittävät tehdä elämästäni muussia ja työntää mua tosi alas ja ikävä an cafee. Keikast on nyt viikko ja mulla on niitä sulosia ihmisiä aivan kauhea ikävä. Toivottavasti ne pitää lupauksensa ja palaa Suomeen ja mahdollisimman pian.
Mutta mur, miuu ja sniif. Musta tuntuu että muutama ihminen tosiaan haluaa päästä musta eroon ja sanompa vaan että sen voi kyllä tulla kertomaan ihan suoraan päin naamaa.
Olen vieläkin sitä mieltä ja kantani asiaan on varmentunut entisestään että futis on sieltä jostain syvältä ja että mä en sitä tahdo jatkaa. Mulle hyvä että edes puhutaan joukkuees ja mä tiedän että jos mä jäisin nyt pois ainakaan osaa se ei haittaisi lainkaan. En usko että kovin monikaan jäisi huutamaan mua takas ja jos tämä ei pidä paikkaansa niin kiitos senkin voisi ilmaista. Lisäksi mua ärsyttää se että aina kun otan puheeksi futiksen lopettamisen faija alkaa selittää että mieluummin mä voisin lopettaa cossaamisen, coneilun, miitailun yms. otaku touhut, mutta herra ei taida tajuta että joukkueessa mulla ei oo ku ehkä yks joka välittää musta yhtään mutta otaku porukoista mä tiedän että jos mä nyt kuolisin ni ne ois oikeesti tosi maassa ja voisivat lähteä jopa mukaani. Ja sitten mietitään kummassa seurassa olen mieluummin? Joukkueessa vai otaku laumassani? Ja oikein meni, otakujen parissa tottakai. Mä voin vaikka saman tien heivata koko futiksen hevonkuuseen, kun ei mulla oo muuta merkitystä ku olla työkalu. Kukaan ei kaipaa mua sinne sen takia että mä oisin jotenkin erityisen mukava ihminen ja jonka seuraan halutaan välttämättä. Se on vissi tosi asia että joko mä olen sairaan epäsosiaalinen tai sitten mua ei yksinkertasesti kaivata. Mä olen vaan pelaaja ja siinä se.
Anteeks et täst tuli tällänen hirvee angsti postaus, mutta johonkin mun on pakko päätäni purkaa.
hyvää yötä, panda kuittaa~