Ylihuomennaa~

Ylihuomenna on An Cafen keikkaa!!! YAY ^^ <33333
asskkhfdhrngjgjghtgv jaa jaa tuota tuota no tänää yrittäny lukee bilsan kokeisiin, nukkunu ja käyttäny kahta koiraa lenkil ja juu u huomen ois hesan reissu koulun kans...enkä ehkä ehdi postailla pariin päivään kun on hirveesti kaikkee ja se keikka tiistain joten kirjotanpa nyt sitte yhden novellin taas vaihteeks :)

Orphanage

Uusi talomme oli ihana. Tumman ruskea puinen kartano joka oli rakennettu 1800-luvulla. Olin aina tahtonut asua sellaisessa talossa, talossa jossa oli leveät istuttavat ikkunalaudat, suuret huoneet, paksut sametti verhot ja monta makuuhuonetta.
Järjestelin tavaroitani vielä ennen nukkumaan menoa. Kun nallet oli tarkalleen pituus järjestyksessä ikkunalaudalla ja kirjat siistissä pinossa pöydällä, sain mielenrauhan ja kömmin paksun peittoni alle. Nukuin huonosti ja näin unta jossa juoksin pihallamme ja yritin löytää jotakin. Koskaan en kuitenkaan mitään löytänyt vaan juoksin vain turhautuneena ympäriinsä kunnes aina päädyin tuijottamaan ulkona outoa puista ovea. Olin unessa varma että etsimäni oli oven takana, mutta se oli aina lukossa enkä päässyt sisälle.
Heräsin auringon paistaessa verhojen raosta huoneeseen. Kello näytti lähenevän jo yhtätoista. Kampesin itseni ylös sängystä, puin päälleni ja kävelin portaat alas keittiöön. Olin odottanut kuulevani iloisen hyvänhuomenen toivotuksen tullessani, mutta mitään ei kuulunut. Talo oli oudon hiljainen. Haukkasin banaanin ja lähdin kiertelemään taloa. Olin ollut aivan varma että äitini olisi ollut keittiössä, mutta ei. Kiersin koko talon löytämättä vanhempiani mistään. Ryntäsin paniikissa ulos talosta ja puutarhaan. Juoksin ympäri jättimäistä puutarhaamme näkemättä vieläkään ristin sieluakaan. Tiesin vanhempieni olevan jossakin talon lähettyvillä, sillä autot olivat pihassa. Kiersin jälleen taka pihalle, kun silmäni iskeytyivät villiviini pöheikköön terassin vieressä. Ryntäsin sen luo ja aloin repiä kasvustoa pois. Sen takaa löytyi juuri se mitä etsin. Lukittu puinen ovi joka haisi mullalle ja pilaantuneille kasviksille. Rynkytin ovea sen toivossa että se hajoaisi lahouttaan käsiini, mutta ovi pysyi kuitenkin tiukasti kiinni eikä hievahtanutkaan. Mietin hetken. Tähän asti uneni oli toteutunut, mutta unessakaan en ollut saanut ovea auki. Katsoin epätoivoisena lukkoa ja mietin olinko nähnyt missään avainta joka mahdollisesti sopisi lukkoon. Samassa muistin. Olin muuttopäivänä kysynyt isältäni, miksi eteisen oven yläpuolella roikkui ruosteinen avain. Isä oli ottanut avaimen ja viskannut sen jonnekkin villiintyneeseen puutarhaan sanoen että se oli vain ruma, eikä sillä kuitenkaan mikään aukeaisi. Nyt oli pakko löytää tuo avain. Ryntäsin keskelle ruusupuskia, marjapensaita, omenapuita ja villiintyneitä kukkapenkkien jäännöksiä. Avaimen oli pakko olla jossakin siellä.
Etsin kunnes käteni oli verillä ruusun oksien seassa möyrimisestä. Lysähdin onnettomana polvilleni ja pyyhin multaa naamastani saaden veriset viirut kasvoihini hihaani tarttuneesta piikkioksasta. Painoin käteni viileään maahan ja otin kovan multa paakun käteeni ja viskasin sen päin taloa. Paakun osuessa seinään mullat karisivat sen yltä ja näin mikä se oikesti oli. Ruosteinen avain.
Pomppasin oistis mullasta ylös ja ryntäsin avaimen luo. Nostin sen maasta ja pyyhin siitä pahimpia multa kökköjä hihaani. Sovitin avaimen lukkoon, käänsin ja kuului "klik". Riuhtaisin oven auki ja jäin tuijottamaan pimeää luotaan pois työntävää portaikkoa, joka laski jyrkästi maan sisään. Tiesin että minun oli pakko mennä alas, vaikken olisi millän halunnutkaan. Askelmat olivat kylmät ja kapeat ja matkan varrelta puutui muutama. Alhaalla oli vielä paljon pimeämpää kuin mitä ylhäällä oli ollut. Hapuilin seiniä myöten pimeään käytävään joka vietti aavistuksen alas. Samassa näin kulman takaa kajastavan lämpöistä valoa ja kuulin puhetta. Hiivin lähemmäs ja yht äkkiä edessäni avautui kynttilöin valaistu kammio. Se oli hyvin kylmä paikka vaikka siellä olikin kynttilöitä. Kammiossa oli noin kuusitoista mustaa arkkua joista joidenkin päällä istui ihminen. Ihmisillä oli mustat vaatteet ja mustat viitat joiden sisäpuoli oli punainen. He olisivat muuten näyttäneet kohtuu normaaleilta nuorilta, mutta heidän ihonsa ja silmänsä saivat heidät näyttämään mielipuolisilta. Jokaisen iho oli viti valkoinen ja silmät kirkkaan punaiset.
Keskellä kammion lattiaa makasi kaksi normaalia ihmistä, tai oli ainakin maannut. Valkoiset ihmiset olivat silponeet heidät ja joivat paraikaa uhriensa verta, paljastaen samalla terävät kulmahampaansa, mutta tunnistin silvotut ihmiset oitis. Suustani kuului hysteerinen kiljaisu joka sai syömingit keskeytymään ja päät kääntymään minuun.
-Kas, kas, sankaritar taisi saapua hiukkasen myöhässä. Olisit ehkä halunnut kuulla heidän viimeiset sanansa, mutta pahoittelen sitä että vampyyrikin tarvitsee ruokansa. Sanoi äitini kättä repivä musta hiuksinen tyttö. Tuijotin kauhuissani tyttöä ja vanhempiani ja aloin kiljua niin kovaa kuin krkusta lähti. Samassa ääneni kuitenkin tyrehtyi, kun valkoinen kylmä käsi iskeytyi suulleni ja toinen puristi minut tiukasti vasten kylmää rintaa.
-Äläpäs kilju. Sanoi lempeä mutta kylmä ääni korvaani.
-Ymmärrän kyllä että olet hiukan järkyttynyt nähdessäsi vanhempiasi silvottavan ja syötävän, mutta se ei oikeuta sinua tuhoamaan meidän muiden korviamme. Mietit nyt kauhistuneena, mitä tekisit päästäksesi pois täältä, niin mekin olemme miettineet kukin vuorollamme. Mietit nyt raivoissaisi miksi teimme tämän sinulle ja niin mekin olemme kaikki miettineet, mutta olisiko sinusta reilua että sinun vanhempasi säästettäisiin jos ei meidänkään säästetty? Siksi toivotammekin sinut terve tulleeksi tänne, tämä on Orpokoti. Ääni kuiskasi painottaen etenkin viimeistä sanaa. Sitten hän päästi irti ja lysähdin lattialle henkeä haukkoen. Puhunut vampyyri käveli eteeni. Hänellä oli mustat lyhyet, pörröiset hiukset, musta niitti kaulapanta ja musta silmälappu joka peitti hänen vasemman silmänsä. Hän kyykistyi, tarttui olkapäähäni ja vetäisi minut taas vasten kylmää rintaansa. Hän avasi suunsa, nuolaisi kerran huulian ja iski terävät hampaansa kaulaani. Päässäni sumeni.
Nyt istun arkkuni kannella ja juon pullosta talteen ottamaamme verta, minun vanhempieni verta. Taloon on muuttanut tänään uusia asukkaita ja me kaikki tiedämme että kohta saisimme tuoretta verta ja taas yhden juojan lisää. Terve tuloa, tämä on Orpokoti.


Nooin, siinä se ja vielä viimeinen asia eli faija, koska tiedän että luet tämän niin saanen muistuttaa että frostin lippu pitäs ostaa pikapuoliin ^^
ei täs sit muuta, heipsuun :3