 |
| se on ihan kamalan pieni :3 |
Sitten ihan muihin aiheisiin.
Tarina nukesta~
Oli nukke, kaunis, posliininen, musta hiuksinen nukke. Eräs tyttö sai sen syntymäpäivä lahjaksi ja leikki sillä joka päivä. Tyttö kasvoi ja nukke kulki aina hänen mukanaan. Heitä sanottiin erottamattomiksi.
Eräänä päivänä tyttö ei kerennyt leikkimään ja nukke istui koko päivän yksin ikkunalaudalla. Illalla ennen nukkumaan menoaan tyttö puhui nukelle, kaverinsa uudesta hienosta nukesta. Se oli kaunis, sillä oli vaaleat hiukset ja paljon kauniita mekkoja. Se oli täydellinen. Seuraavana päivänä tyttö tuli vasta myöhään kotiin. Hän oli ollut kaverillaan leikkimässä täydellisellä nukella, jossa ei vain kerta kaikkisesti mitään vikaa. Tyttö puhui nukesta äidilleen koko illan, eikä vilkaissutkaan musta hiuksiseen nukkeen.
Sinä yönä tuuli kovaa. Tuuli sai ikkunan aukeamaan ja tiputtamaan nuken ikkunalta. Se kieri sängyn alle ja jäi sinne. Nukke odotti aamua, jolloin tyttö ihmettelisi missä hän on ja nostaisi takaisin ikkunalaudalle. Aamu tuli, mutta tyttö ei huomannut mitään, vaan sen sijaan kantoi huoneeseen laatikon, josta tuli nukke, täydellinen nukke. Tyttö leikki uudella, ihanalla, täydellisellä nukellaan koko päivän. Musta hiuksista nukkeaan hän ei vain muistanut ja nukke katseli avuttomana kuinka uusi nukke asetettiin hänen paikalleen ikkunalle. Aika kului, vuodet vieri, tyttö kasvoi vuosi vuodelta ja pian tuli aika jolloin hän muuttaisi kotoa. Tyttö puheli tapansa mukaan vaalea hiuksiselle nukelle, myös muuttoa edeltävänä iltana. Vanha nukke taas makasi unohdettuna ja ypöyksin, pölyssä sängyn alla.
Aamulla tavarat kannettiin pois ja huoneeseen jäi vain vanha likainen nukke, joka oli ollut sängyn alla. Tyttö nosti nuken lattialta ja katsoi sitä inhoten. "sinähän olet ihan likainen ja rikki." Hän sanoi ja nyrpisti nenäänsä. Tyttö käveli ikkunalle ja heitti nuken ulos. Se putosi kovaa ja korkealta ja pirstoutui katuun. Nukke oli poissa.
Tässä lyhyt tarina nukesta joka tuli, unohdettiin löydettiin ja poistettiin elämästä. Tää vois hyvin kertoa musta. Joskus vaan tuppaa tuntumaan siltä että ku mä ystävystyn, musta välitetään ja pidetään, mutta sitten tulee joku muu ja minut unohdetaan. Yhtäkkiä mua ei vaan ole enää. Se on kurjaa.
Mutta en nyt haluais angstata joten ollaanpa positiivisia ja ihkutetaan Nanoa lisää xD se on niin sulonen ja nukkuu vaan tuola kopassaan ja awwwwww~~ :333333
 |
| piirsin tommosen c: |
 |
| yritin piirtää sen uudelleen mutta...joo xD |
 |
| sain uudet verhot ^^ |
 |
| Ja tapetoin yhden kaapin :3 |
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti