maanantai 24. helmikuuta 2014

OwO

Heiiiii c: mitäs kuuluupi?

Mie luulin lähteväni tänään leirille, mutta kappas se onkin vasta huomenna, joten mulla on nyt päivä ilman mitään erityisempiä suunnitelmia, mikä on kyllä ihan mukavaa, kun loppu viikon huitelen sitten vähän sielä ja täälä. Niinpä mä ajattelin tulla ensiksi  höpisemään teille niitä näitä ja sitten jatkan varmaan cossini kimpussa. :3

Mä taas yön pimeinä tunteina mietin syntyjä syviä ja tajusin etten mä ole koskaan jänn ittänyt mitään asiaa kunnolla, paitsi nyt näitä tuomari juttuja. .__. Tottakai mua on jännittäny aina ku oon soittanu pianoa salilliselle ihmisä, tai kun hain musaluokille joskus ala-asteella tai ennen enkun koetta (joka oli taas varmaan yksi riman alitus...), mutta loppujen lopuksi ei niitäkään voi verrata tähän mikä aiheutu tuomaroinnista. Ei muuten ole kiva kun päivää tai kahta ennemmin tulee maha kauhean kipeäksi, oksettaa, mitään ei voi syödä, en nuku, tärisen ja paleltaa. Siis mua jännitti niin paljon että mun kroppani päätti yrittää pelastaa mut siltä koitokselta, teeskentelemällä pahasti sairasta. o_o No hyvä yritys, mutta ei tuottanut tulosta, jouduin sinne kuitenkin ja hyvinhän se eilenkin sitten lopulta meni. C: Yhden sivurajan liputin väärin, mutta pelaajat ei onneksi huomannut...tosin valmentajat, jotka seiso siinä kymmenensentin päässä mun takana, kyllä huomasivat ja ihmettelivätkin sitten mitä mie oikein huidon, mutta ei se mitään. :D Ja opinpa muuten sen että seuraavalla kerralla taidan ottaa hanskat mukaan, kun kädet alko toisella puoliajalla olla sen verran jäässä ettei lippu tahtonut kädessä pysyä...:'D
Aloin sitten miettiä että miksi mua jännittää tuomarointi niin paljon ja selitys on aika yksin kertainen. Jos mä mokaan kokeessa, esiintyessäni tai jonkun pääsykokeen, siitä koituu harmia vain mulle, mutta jos mä annan väärän tuomion, siitä kärsii noin 35 pelaajaa, mahdolliset muut tuomarit, valmentajat haukkuu mut ihan lyttyyn ja mun ohjaajani on että mur. Niinpä mulla ei ole vaihtoehtoa epäonnistuminen. Se on vähän pelottavaa. ._. Niinpä mä sitten aina ennen pelejä tärisen, palelen, voin pahin ja jätän nukkumisen ja syömisen pois c:

Jännittättekö te paljon asioita ja jos jännitätte niin mitä kaikkein pahiten? :D

Nyt kuitenkin pari kuvaa loppuun ja sitten mä taidan siirtyä toiselle koneelle. Ompelukoneelle nimittäin C:



Eilen aamulla mölli päätti kiivetä ensin syliin ja siitä pöydälle ja lopputulos oli tämä :D


<3

Panda kuittaa~~~



2 kommenttia:

  1. Mölli voikuin suloisesti <3

    Mie jännitän sairaasti kaikkea ö-ö taino, sanotaan että ihmisten kohtaamista (tarkoitan tällä nettiystäviä esim.) ja silloin iskee paniikki ja syöminen lähes mahdotonta, ''entä jos se pettyykin minuun, enkä ookkaan niin mahtava kuin mitä se luulee ;-;''
    mutta kyllä se tuomarointi siulla hyvin menee! mie oon varma siitä c:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. miih kiitos~ kaipa ne pelit ihan hyvin menee mutta se ei kyllä siltä tunnu ennen sitä :D ja joo mäkin jännitän ihmisten tapaamista, nettituttujen tapaaminen on pelottavaa ._.

      Poista