tiistai 19. huhtikuuta 2016

Suomen Judy

Moikka~~


Taas on menny luvattoman monta päivää viime postauksesta... Tekis hirveesti mieli kirjottaa ja tehä teille jotain kivaa luettavaa, mutku mul ei yksin kertasesti oo elämässä tällä hetkellä mitään blogaamisen arvosta. :'D

Mun elämä tällä hetkellä koostuu siitä et mä nukun yöt huonosti, herään aamulla ihan liian väsyneenä ja raahaudun koululle muistuttamaan lähinnä auton alle jäänyttä oravaa. Ku mä pääsen neljän jälkeen kotiin, käytän Möllin pihalla ja ku pääse sisään edellinen huonosti nukuttu yö alkaa painaa ja välillä sitä ei meinaa ees jaksaa ottaa kenkiä jalasta ja saatan vaan lojuu eteisen lattialla. Useemmin kyl raahaudun olohuoneeseen ja nukun päikkärit olohuoneen matolla koirulin kanssa. Illat mä yritän panostaa läksyihin ja sanakokeisiin ja ties mihin, meen taas liian myöhään nukkumaan, nukun huonosti ja oravanpyörä on valmis pyörimään. 

Tottakai perus kaavassa on poikkeuksia, ens viikon maanantaina muun muassa pääsen koulusta vasta puol kuus ja joka toinen päivä meen vasta kahteen toista kouluun, mikä on kyl ollu suuri helpotus. Tosin nyt kun porukat kotiutu Espanjasta ni aamusin äiti lähtee jo kaheksaks töihin ja koira tulee herättämään mut jo seittemältä, koska luulee jäävänsä yksin kotiin. 


Koulun lisäks mietin jatkuvasti tuleeko musta ikinä yhtään mitään. Aloin tossa pari päivää sitte tiedostaa et jos en pääse täst enkun kurssist ja seuraavist kursseist läpi, ni saatan joutuu lopettaa lukion kesken, koska mul ei oo enää varaa venailla toista vuotta tätä yhtä kurssia. Jos taas mä joudun jättää lukion kesken mä oon hukannu monta vuotta elämästäni ja palaisin samaan pisteeseen, jossa mä ysillä olin, enkä mä haluu sinne. Oon miettiny myös mitä sit jos/kun mä saan valkolakin päähäni? Onks musta yliopistoon? Tuunks mä työllistymään jos mä saan jonkun koulutuksen hankittua, entä minkä koulutuksen? 

Oon alustavasti mietiskelly toimittajan tai äidinkielen opettajan virkaa, mut toimittajille ei oo ainakaan tällä hetkellä töitä ja jos pitkällä tähtäimellä ajattelee, niin kuinka kauan opettajiakaan enää tarvitaan? Meil on oikeesti opettajia, jotka on jo sähköstäny kaiken ja niitten toimenkuva tunnilla on se, et ne kävelee n. kaks kertaa tunnissa luokan ympäri ja istuu muun ajan koneella tekemässä mitä lienee.

Tänään oon selaillu juttuja poliisikoulun sivuilta. Oon oikeesti ihan täysin tosissani siitä, et ois ihan jäätävän cool ryhtyy poliisiks. Ja mulle on sit ihan turha tulla ulisee kuin se on fyysisesti vaativaa ja et oon liian pieni, koska miksen mä pystys? Poliisikoulus ei oo mitään pituusvaatimuksii ja fyysisen hyvän kunnon saa treenaamalla. Noh saa nähä mihin elämä vie, mutta musta seki voi olla mahollisuus. Eikä tää muuten oo mikään Zootopia vaikutus, oon miettiny poliisiutta jo paljon ennen ku tätä leffaa oli, vaikka Judy muistuttaakin mua, mä kun en oo koolla pilattu, enkä ensi vilkasulta ehkä kauheen uskottava. ^^''



No joo tämmösiä ajatuksia tälläkertaa, älkää suuttuko jos täälä on hiljasempaa, koska nyt on pakko panostaa kouluun ja ei mun elämässä tapahdu mitään ihmeempiä. Viikonloppuna käytiin Inarin kans ajelemassa ja syömässä ja sunnuntaina oli kummityttöni 1v synttärit. Oli melua ja meininkiä, mutta kakku oli hyvää.~~ Piirsin myös söpön koira kortin sille~


Nähdään taas~~ 











Kirahvilapsi kuittaa~~









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti