sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

"Totuus" "totuudesta" - 🌟 kirjoitettu virhe

Moikka~





Mä kärsin edelleen luovuusblockista, mutta se ei estänyt katsomasta elokuvaa, joka olis pitäny nähä jo aikoja sitten, enkä tiedä itsekään, miten ylipäätään olin välttynyt tältä rainalta. Otsikosta voitte ehkä jopa päätellä että kyseessä on siis Tähtiin kirjoitettu virhe. En usko että on kovin montaa jotka eivät ole nähneet kyseistä elokuvaa, mutta mikäli et ole nähnyt ja olet jotenkin kummasti (toisin kuin minä) välttynyt tähän asti spoilereilta ja haluat edelleen pitää tietämättömyyttäsi yllä, suosittelen lopettamaan teksin lukemisen. Loppu tosin kannattaa vilkaista, mikäli mielipiteeni Zootropoliksesta kiinnostaa. 

(Mua sitten myös väsyttää ihan julmetusti, koska nyt on yö, joten jos tähän tekstiin jää kirjotus virheitä, käskekää mun kirjottaa päivällä.)

Mahdolliset spoilerit alkavat sitten tästä.


Kyseinen leffa alkaa lopusta ja loppuu alkuun. Päähenkilö sanoo pitävänsä kirjojen ja leffojen tarinoista elämästä, mutta että hän aikoo kertoa nyt karun totuuden, koska kirjat eivät ole totta. Kuitenkin tämä kyseinen teos jossa päähenkilö näin menee sanomaan on sekä kirja, että elokuva ja kirjat ja leffat ei oo totta. Mistä mä tiedän sen? Kaikki mun kaverit on kertonu kuinka paljon ne itki ku ne näki tän leffan ja kuinka ihanan aito ja koskettava se oli. Joko a) mä olen menettänyt empatiakykyni, jos sitä koskaan on ollutkaan, tai sitten b) tämä oli vain kaunisteltu rakkaustarina.
En sano etteikö leffa olis ollut hyvä ja koskettava, oli se, mutta totuus se ei ollut, tai oli se ehkä jollekkin. Se oli ehkä totuus niille jotka eivät oikeasti tiedä mitä elämä on, koska elämä ei ole elämää, se on hidas kuolema. 

Tässä maailmassa on paljon ihmisiä, jotka elää siinä totuudessa, jota Tähtiin kirjoitettu virhe edustaa, mutta on myös ihmisiä jotka on nähny totuuden "totuuden" takana. Kun mä katoin tota leffaa, mä näin siinä niin monta asiaa jotka on kaikille meistä totuus ja se miten mekin toimittas, mutta mä näin siinä myös virheitä, jotka mä olen ihan itse todennut virheiksi. Oikeastaan ainoa henkilö kyseisessä leffassa joka tiesi mitä elämä on oli päähenkilön äiti.
Mä olen käynyt puhumassa itsemurhista luokalliselle porukkaa ja mä kerroin niille asioita, jotka mä voisin kertoa myös teille.
Monet sanoo että kuoleminen on itsekästä, on itsekästä että toinen vaan lopettaa elämisen ja jättää kaikki tänne suremaan. Mutta kuka oikeesti on itsekäs? Se joka kuolee, koska se ei syystä tai toisesta henkisesti tai fyysisesti jaksa, vai se joka sanoo toiselle "Sun pitää jäädä tänne, vaikka se olis sulle pahempaa ku kuoleminen, koska mua saattas surettaa jos sä kuolisit"? 

Entäpä sitten jos katsomme leffaa myös toiselta kantilta. Okei, se että päähenkilö menettää rakkaansa on varmasti sille pahinta mitä se voi kuvitella. Olis se mullekin. Kuitenkin tässä maailmassa on paljon ihmisiä jotka ei välttämättä ikinä löydä ketään joka rakastas niitä. Vaikka olis rakastava perhe ja suku, ni ei välttämättä ikinä tunne itseään rakastetuks, koska kukaan ulkopuolinen ei sano sitä sille. 

En oo lukenu kirjaa, mutta mä toivon, että se on enemmän totta ku tää leffa, koska musta tää oli vaan teatraalisen ällöromanttinen klisee, ei totuus elämästä. Hyvä se silti oli ei sillä.~


Toinen leffa jonka oon kattonu on viime postauksessani mainitsemani Zootropolis. Se oli aivan ihana~ Toki se oli ennelta arvattava ja klisee sekin, mutta se oli ihana. Siinä oli kirahveja. Ja mä tarviin ne tanssivat tiikerit. Hei jos ette oo käyny kattoo, ni hopi hopi, se kannattaa! ^^'











Kirahvi kuittaa~~ 












2 kommenttia: