sunnuntai 7. elokuuta 2016

En tiedä enää kuka olen


Moikka~




Twitterissä mua seuraavat onkin ehkä jollain tasolla tietosia eräästä kriisistä, mikäli eivät ole mutettaneet mua, mitä en kyllä yhtään ihmettelis.

Tää kesä ja syksy nyt on ollu ja tulee olemaan yhtä kriisiä, mutta yksi isoimpia asioita tällä hetkellä on se mihin otsikkokin viittaa, eli tosiaan en tiiä enää kuka oon. Ei, en ole menettänyt muistiani, vaan kyse on mun nimestä.

Mua on sanottu jo monta vuotta Pandaks, mä olen itse esittäytynyt monille ihmisille sillä nimellä ja kaikki oli hyvin. Kuitenki Pandaan kietoutuu hurjan paljon asioita joita nyt toivoisin ettei olis ikinä tapahtunukaan ja jos olis vaan mitenkään mahdollista ni pyyhkisin muistoistani monia asioita. Näinpä sitten vaihoin nimeni kaikkialla somessa Kirahvilapseks ja kutsun itseäni satunnaisesti Kirahviks. Kirahvi kuitenkin on jotenin tönkkö irl, se ei kuulosta nimeltä, eikä se toimi, kuten Panda, vaikka se somessa vielä meniski. Näin ollen oon alkanu taas käyttää oikeestaan aika pakon edessä syntymänimeäni myös koulun ja kodin seinien ulkopuolella, mut se ei tunnu omalta. 

Tarvisin siis uuden nimen jota käyttää kavereiden ja mutualien kanssa. Se mikä tekee asiasta vaikeen, on se et mikään ei tunnu multa. Se minkä takia Panda aikoinaan toimi, johtu siitä että siinä oli logiikka, enkä mä ollut nimennyt itse itseäni Pandaks, vaan ihmiset ympärillä nimes mut. Kyseinen nimihän juontaa juurensa 2012 vappumiittiin, joka oli mun eka otakumiitti ikinä ja lainasin sinne kaverini panda kigurumia. 

On nimiä joista pidän, kuten Ruu ja Orion, mut niis ei oo mitään linkkiä muhun, joten tuntus vaan tosi irralliselta, sen takii jonkun muun pitäs tulla ja nimetä mut. Mun syntymänimetki on vähän huonoja lempinimien keksimiseen, koska Aadassa on vaan kahta kirjainta ja Oliviasta mä en pidä.

Toinen asiaan liittyvä kompastuskivi on myös Olivia, eli mun toinen nimeni. Se ei oo ikinä, ei niinku ikinä ikinä tuntunu mun nimeltä, en oo koskaan tuntenu itteäni Oliviaks ja nykyään se tuntuu musta vielä erityisen sukupuolistavalta. Aada on niin juurtunu muhun, etten vois vaihtaa täysin nimeäni, mut Olivia tuntuu väärältä. Aada ei myöskään must sukupuolista niin paljoa, vaikka onkin jo yleistynyt naisen nimi. Se on lähellä Adamia ja Adolfia, jotka on yleisesti ottaen miehen nimiä. Haluisin toiseks nimekseni, jonkun sukupuolineutraalin. Orionia oon miettiny ihan oikeeks toiseks nimekseni lempinimen ohella, se alkas O:lla kuten Oliviakin ja pidän tähdistä, mut en taas tiiä. Käytännössä mulla ei kuitenkaan oo mitään ideaa, sen takia oon edelleen Olivia. 

Aattelin joskus et ehin keksii nimen ennen ku täytän 18, mut enpä kerenny. Oisin halunnu ajokortin jo uudella nimellä. 


Kamalinta asiassa on se etten tosiaan tykkää esittäytyy mutuaaleille yms syntymänimelläni, ja tiedän tapaavani uusia ihmisiä ihan viikon sisäänkin hurjasti. En myöskään haluis esittäytyy vaan nimettömänä. Nimi on niin hurjan iso osa omaa identiteettiä ja olo on aika hukassa oleva. 















Kirahvi kuittaa~~












2 kommenttia:

  1. Olen sielunsisaresi. Nimi kriiai syvenee pahasti. Jenna on jotenkin juurtunut mutta sukupuolitettu nimi, ja oon tykästyny myrskyyn xD mutta. Miten ikinä voisin olla vanhemmille "sup kuttukaa miuu myrskyks". Onneka miun kavetit kyllästy normaaleihin nimiin ja kaikilla on oma random lempinimi. Mie oon sieni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mul onneks äiti oli vaan silleen "Jos et tykkää toisest nimestäs, niin voithan sä sen vaihtaa" et tuskin nuo suuttusivat, varsini ku kyseessä on tosiaan vaan toinen nimeni, eikä ensimmäinen etunimeni eli myös vanhempieni käyttämä kutsumanimeni. Kavereiden kesken varmaan alan yrittää juurruttaa Ruuta, mutta voi olla ja toivottavasti mut joku nimee viel kunnolla :__D

      Poista